Sanperi, se on taas viikonloppu takana. TAAS. Helkkari.

Lunta satoi, mutta taitaa just meteorologi ennustella että taas lätslätskelit jatkuu...lopummalla viikkoa.

Perinteiset joulunviettofaitit tuossa lauantailenkillä. Just mitä halusinkin. Tapella siitä missä jouluna ollaan. Olen yhäkin enemmän ja enemmän vain sitä mieltä että alan INHOTA joulua. Voisipa tän skipata. Olla omassa kodossaan ja oleilla omissa oloissaan. Alkaa jo tympiä mennä ihmisten nurkkiin pyörimään ja ties minne nukkumaan, ravaamaan paikasta sadanteen, miellyttämään kaikkia jne. Kukaan ei ikinä ajattele mitä sitä joutuu yksien saamarin pyhien takia kestämään. GRRR, päänsäryn tuosta vain saa. What ever. Sama jatkuu aina ja iäisesti.

Pää lähes räjähtää. Siis päähän on koskenut tänä viikonloppuna. Silmiinkin. Ja hartioihin. Joogassa ihan ihme fiilarit. Melkein raivoa. Hmm. Ihan sekavaa päässä enihau. Miettimistä ja huolehtimista. Hyvä mieli, paha mieli, hyvä juttu, paha juttu. Ylämäki, alamäki. Vuoristorata ja tyyntä huopaamista. Ääripäästä toiseen. Miks nyt? Pimeyskö sen tekee? Vai nämä holidays? Ei voi tietää. Antaa jo olla.

Jotain sai tänään jo aikaseksikin. Vähän vain, mutta kumminkin. Ainiin, nyt muistan mistä se pahin svidudus tulikin. On sitten pitänyt mennä tuhlaamaan kaikki rahansa joululahjoihin. Puhutaan keskimääräistä enemmästä kulutuksesta jopa. Ja en tiä miks noin tapahtui taas! Veronpalautukset menee näköjään jo toista vuotta lahjoihin. Kun niin jalosti ajattelin laittaa ne suoraan opintolainanlyhennystilille. Ja pah! En tainnut siirtää muutens yhtään rahaa sinne. Kyllä! Aina tämä tapahtuu ja koskaan tätä rahankulutusta ei näy oppivan. Miks?! Mä vaan kysyn ja mietin. Aina eletään kädestä suuhun. Miks ei ole voinut oppia että vähemmälläkin pärjäis. Autot veks kuluineen ja asunto pienen pieneen luukkuun, niihin voi vaikuttaa. Mutta entäs tämä muu "humputtaminen" ? Siis rahan meno. Käsittämötäntä. Ottaa jo ihan oikeasti asia päähän. Parturikin olis ollut keskiviikkona mutta katsoo nyt että söisikö vaiko menisikö sinne. Sviddu! ja mitä valituskaan edestää, itse on taas kerran tähän tilaan ittensä saanut. Hetken oli jo parempi fiilis ja sit piti mennä ja KAIK tuhota. Että sais taas synkistellä.

Maajussikin sai morsiammensa. Se komia sikafarmari. Kosas sitä tyttöä telkussa! Ihana stoori, tapahtuuko noita ihan oikeesti. Uskomatonta.

Näkyis tuon ennusteen mukaan satavan jouluaattona Itä-Suomessa lunta. Ja parit pakkasasteet. Liekkö noin. Että on muutens positiivinen fiilis. Voispa paeta jonnekin, vaikka koloon pimeään ja tummaan. Kuuntelisin vain Poijkia ja olisin hiljaa ja makoilisin. En miellyttäis ketään enkä sanos mitään.

Ps: Pitäskö tätä sensuroida? Tehdä hilpeämmäks tässä joulun alla. Punaisemmaks ja onnellisemmaks. Enpä taida. It is what it is.