Jep, eli Porissa käyty. Mahtifestarit ol ne joo. Telttailtu piiiiitkästä aikaa. Kanye West viihdytti ja kaik muutkin. Raul Midón oli tosi positiivinen yllätys. Don Johnson Big Band rokkasi kansaa vesisateessa ennen Kanyeta ja ol vallan loistava. Vettä siis satoi, mutta varustuksen ollessa erinomainen, eipä asiasta haittaa ollut. Istuttiin pitkillä penkeillä sadeviittojen/vermeiden alla ja napattiin kuppia. Seurana mukana siis Sanchos. Kivoo ol ja järjestelyt pelas. Paljon oli kansaa ja vielä enemmän jopa seuraavana päivänä kun Sting saapui lavoille. Van silloinpa me jo huristeltiin kohti kotio. Joskin jonkinmoisen mutkan kautta, kun missasin yhden käännöksen ja huomasimme ajaneemme vikaan....josta päätimme sitten ajaakin Tuuriin, Kyläkaupalle. Ihan pikku mesta se vaan oli. Kyläkauppa on kyllä niin oivallinen nimi sille että! Vähän tsoppausta ja kotio kohti halki kauniin Suomen. About kymmenisen tuntia vain kesti se kotimatka, jotta joo!
Seuraavaks sitten Jaakon synttäreille Runnille ja kotimatkalla harvinaislaatuinen vieras, Siru, kyytiin. Sirun ihanasta seurasta sainkin sitten nauttia aina keskiviikkoon asti. Yhdessäoloa, jutustelua, tsoppausta Amerikan tyyliin :) ja mukava illallinen Sanchoksen ja Mindelan ja Sirunkin kera. Hauskaa! Seuraavaks ajo kohti Mikkeliä, jonne vein Sirun. Sirun matka jatkui ja oli pian lopussa, Suomessa siis, ei kokonaan vielä! Hui, kuulostipa rankalta. Ei pitänyt olla niin ei. IHANAA nähdä sellasia ystäviä, joita ei näe tarpeeksi usein!
Ompeluhetki illallisen jälkeen (M, S ja toinen S)
Kun siitä ajomatkasta selvisi, alkoi seuraava. Yö kotona ja seuraavaksi matkalle kohti Oulua. Mamma kyitiin matkalta ja eikun menoks. Oulussa perillä hetki ja Elmeri satutti itsenstä niin että meinas taas sydän pysähtyä. Verta ja ...uuh. Kamalaa. Mutta onneks oli siis vain haava, ei pahempaa. Ja siitäkin selvisi lähes säikähdyksellä. Onneksi. Qstockin tahtiin sitten rokkailtiin perjantaina. Kivaa oleilua H&M:n kans ensin kaupungilla ja puskajuopottelua
ja sitten illan kohokohtaan! POTF! Ihana keikka ja kun varsinkin edellisestä kulunut jo liikaa aikaa! Voivoi. Kunnon vanitusta after. Hengailtiin (pakotin H:nkin hengaamaan) aidan vieruksilla ja kytistettiin nimmareita ja edes vilahdusta liidsingeristä ja muistakin. Ja vilahduksia näky. Ja enemmänkin oikeestaan. Aidan takana ihan lähellä. Ollikin seisoi ihan vieressä välillä, aidan samalla puolella jopa. H bongas, minä en edes älynnyt. Kliffaa! Sitten ihkuilujen jälkeen Mötörhead, korvat soi ja Lemmy rääkyi. Epämääräistä haapuilua ja sit Troijalle kebabille, nam. Ol hyvee ol. Ja siinä se. Another festari behind us. Mutta ol se sen arvosta.
Jossain matkan varrella sain selkäni sellaiseen kuntoon ettenpä juuri voi sanoa olevani kunnossa. Kumma lause...hmmm. Siis se on saatanan kipeä. Liikkuminen tuskaa ja istuutuminen ja makaamaanmeno myös. Ja huomenna alkais työt uudessa työpaikassa. Voi että, mistä sais kiinnostuksen siemenen. Ottaa päähän koko työt. Yleensä. Halluun olla rauhassa ainakin pari viikkoo vielä. Haluun lomailla. Haluun selvittää päätä. Haluun vaan olla. Miten se vois olla liikaa vaadittu? Kuka antais energyboostin että jaksais tsempata huomista ja tulevia päiviäkin varten? Kuka?! En jaksais. Haluaisin vetäytyä vuoren koloon olemaan. Lukemaan ja olemaan. (Dan Brown ja Meteoriitti kandee lukee; sen verran ehdin lukea lomalla ja oli tosi jännittävän hyvä). Ehkä huomenna on valoisampaa. Ehkä ei. Olen odottanut "valoisuutta" jo jonkin aikaa. Ei näy ei kuulu.
Poetsit, ihana Poetsit.
Ja Kanye ja muut kumppanit.
Kommentit