...ei kummempia. Ei oikein asiaakaan. Kunhan vaan oleilen. Hyvin nukuttu pari yötä, vaikuttaa aivotoimintaan. Joskin sievoisia, sisäisiä raivokohtauksia olen ollut havaitsevinani. Sellasia että tuntuu että nyt muuten menee hermo ja kohta räjähdän. Ihan oikeasti. Ja sitten näen mukamas kun räjähdän. Ja sekoan. Onneks ne kestää vaan vähän aikaa. Eikä ole toteutunut oikeasti. Vaan vain pään sisässä. Onneks.

Töissä seesteisempi kausi. Mutta sekin kohta täytettävä sitten muilla töillä. Ettei ole sitä löysää. Hieman se vielä hakee paikkaansa tuo työn "hyväksyminen". Uudet työkaverit on ihan jees, mut sen huomaan että naisporukassa on omat ongelmansa. Miehet on niin paljon helpompia. Naiset ei. Onneks ei tarvi vielä hengata liian paljon niiden kans. Saattais yllämainittu raivokohtaus toteutua.

Van eipä tässä nyt voi antaumuksella kirjoittaa, ärsyttävää ahdistusta suunnalta jos toiselta. Menen siis nukkumaan ja lukemaan Dr. Phil:n elämänohjeita. Jos vaikka onnistuis löytämään elämän avaimet :D