Piti sitten ottaa eka oma rojekti tehtäväkseen ja piakkoin jo todeta ettei osaa mitään. Kamala umpikuja ja turhautuminen ja hyperventilointi. Samoja tuntemuksia kuin harjoitustyön aloittamishetkillä. Pahempi vain. Tunne mikä tulee kun tajuaa ettei osaa ja ettei apuakaan oikein löydy. Oma kirjallisuus ei sitä paljasta ja keltä näin viikonloppuna kysyä. Ihan suksee joo. Siis sucks. Pitäs olla simppeli pikkujuttu, helpolla menee ja tulee, senkus vaan tekee, vaan niinpä sitä luulee. Ei mene eikä tule ja aiheuttaa lähes jo ihottumaa iholla.
Eka töikseen piti lähtä ostaan hiiri tähän työasemaan ja secondiks katteleen työpöytää. Ei löytynyt ei joten keitttiön syömänurkkaus on ny sit vallattu tähän touhuun ja se tulee kestään tätä menoa ikuisuuden. AHDISTAA!

Sääkin olis (äsken vielä ainakin oli) lähes morsian, mutta istu ny sit täällä sisällä ja keksi tekosyitä ettei tarvis aloittaa piirtämään ja miettimään. Ja niitähän löytyy. Voi sviddu että löytyykin. Taidan alkaa suunnittella ajankulukseni myös uran vaihtamista.

Lenkillekään ei taida ehtiä tänään, mikä sekin olis hyvä pakokeino tästä. Hyvä toisaalta. Saapahan lepopäivän. Onhan tänään jo joogailtu, jotta riittäköön. Polvi on ollut kipeä jo viikonpäivät ja se että tiedän sen olevan sökö, ei ainakaan auta asiaa.

AHDISTUS!