Se siitä talvesta sitten. Vettä satoi kaatamalla tänään. Tammikuussa. On outoa on.
Töissä budjettipuhuttelu. Ethän sää vaan ny tilaa liian kalliita keksejä tänne kun on rahaa vähän tiukasti siihen ja siihen. Nyt on tammikuu! Kamoon. Mitens loppuvuas. Mää vaan kysyn. Kummaa piheilyä tuollaisissa asioissa. Kummaa indeed.
Kivaa 3D-leikkimistä myös töissä :) Se olis niin kivaa, mutta kun sitä pitää tehdä vähän niinkuin "salaa" että kun se ei oo se mainpoint vaan ne kaikki muut ihan tylsät jutut :p Mutta teenpä sitä silti aina välillä, piristääkseni itseäni.
Olen huomannut joulunjälkeis lihavuustilan ottaneen vallan itsestäni. Tai, lie se ollut jo vallalla pidempäänkin van nyt se on tullut huomioon asti. Se vainoaa. Mikään vaate ei käy eikä sovi ja kaikista ne läskit repsottaa vääristä paikoista esiin. Kaik housutkin on ihan syvältä. Hame päälläkään kun ei oikein voi olla. Onneks on ees uudet kengät :) Siitä suu hangonkeksinä. Mutta jenkkakahvoista EI. GRRR. EI. Mitään ei läskeyksilleen näy osaavan tehdä vaan tuhoava käyttäytyminen vain jatkuu. Syön kuin hevonen ja aika mies, en kuin nainen joka edustaa tätä koko luokkaa. Mistähän sekin johtuu. Ketähän luulen niillä ruokamäärilläni ravitsevani. Atlantis vaan tarjoaa kermakastikkeita ja perunoita höystettynä kermoilla sun muuta yhtä yököttävän rasvaista ja lihottavaa ja miten niitä sitten kaikkia väistelet ja kierrät. Se on niin edullinen lounas että sen melkein käy pakosta syömässä. Valitivaliti. Oma moga, kärsi itse!
Hauskan jutun luin lehdestä äsken (vihdoin ehdin lukea ja lehtikin oli vain syyskuulta 2006). Se oli jotain juttua hamstraamisesta ja keräilemisestä. Ja siellä sanottiin että hamstraaja hamstraa (ihanaa sanaleikkiä) tavaroita, joilla ei juuri arvoa ole, tunteakseen turvallisuutta. Pitkään omistettuihin tavaroihin eritoten tulee salaperäinen tunnearvo..kuulema. Niistä tulee osa minuutta ja kaikkea minuuteen kuuluvaa pitää kuulema puolustaa. Niinhän se kai on. Ilmankos sitä on sentimentaalisesti kerännyt kaikenmaailman tavaraa amerikkamuistoajoiltakin ja ei vain voi niistä luopua vaikka tilaakin vievät ja pölyttävät ympäristöään jne.On niitä kiva silloin tällöin hiplata ja ihmetellä mutta muuta virkaahan niillä ei ole. Ja jos olis praktikal, nakkais kaiken ylimääräisen meneen ja olis elämä helppoo. Tavaraa sopis laatikoihin ja hyllyihin eri kummasti ja ei olis tuskaa ja ahdistusta kaikkien paikkojen täpötäydestä olotilasta. Mutta eihän sitä passaa, unohtaa vielä mitä on elämässään tehnyt ja kokenut ja nähnyt. Näinpä.
Näihin on hyvä lopettaa. Tulee romaania tästä tänään näköjään.
Liput Tavastialle maksettu. Lasku maksettu eli pääsee kohta opiskeleen enklantiakin, pitkästä aikaa. Niin ja Jesse-velkku se vaan täytti tänään 17. Jätkä! Iso miäs.
Ainiin, ja Live on hyvä. The best sanoisin. Poetsien jälkeen :)
Aiheeseen liittyvä kuvakevennys:
Ed Kowalczyk - Live
Mr. Saaresto - Poets of the Fall
On ne aika hotteja :D Ainakin tuo Mr. Saaresto, viime vuoden (ja ehkä tulevankin) Mr. Pop!
Kommentit