Kaikenlaista. Annanicolet kuolee ja nyt sitä verrataan jo Marilyniin ja haudataankin Marilynin viereen. Kai jotain yhteneväisyyksiäkin löytyy. Kuolintapa ainakin. Ja kamala elämä. Ehkäpä mullakin ja läskeilläni on toivoa jos kattoo millaisen muodonmuutoksen hää teki. Aika tuhdista tytöstä aika skinnyks taas. Keinot on tietty asia sinänsä ja vois puhuu niistäkin ikänsä, mutta lopputulos se on mikä matters.

Viikonloppu Oulussa. Ihanaa arjestapoissaolemista. Väsyttää reissu, mutta mieli ei ole väsynyt. Vaan onnellinen nähtyään pieniä ihmisiä, joilta saa kuulla ajatukset suoraan ja totena. Jos välitetään niin sitten välitetään. Ja jos ei, niin sitten ei. Kiva kuulla totuuskin joskus. Perinteiset geimit illalla ja mätöt. Ihku namikauppa se Makuuni. Vähän siellä o pitkä namihylly. Varmaan kilometrin. Hih. Niska tuli kipiäks nukkuissa, mikä lie. On sekin jo menossa paremmaks, tosin tän aamun se sai pilaantumaan kamalan päänsäryn luomisella. Panadolia huuleen heti aamusta. Jooga kans paransi vähän. Lupauduin joogalan ovia aukomaan tarvittaessa joten lusmuilla ei voi :)

Ni! Ne on I-H-A-N-I-A.

Tänään töissä sain kuulla sellasia ”tekijöitä” jotka alkaa kyllä vaikuttamaan motivaatioon tehdä työtä tuossa firmassa. Koeaikakin sopivasti alkais just loppua – pitäsköhän juosta karkuun kun vielä pääsis. Paska mesta. Johdoltaan. Muuten kaikki olikin aika hyvin. Ainahan ei saa kaikkea. Ja Sanchoa lainatakseni, tässä näkee ne erot työpaikan ja työpaikan välillä. Työtehtävät, olosuhteet, pomot, palkka…ne vaan ei kaikki kohtaa. Aika lähellä kuvittelin olevani, mutta tämä oli herätys, joka vaatii suojaantumistoimenpiteitä. Samaan kohtaloon en halua. Enkä kokea mitään vastaavaa. En. Juuri tällaiset asiat sai aikoinaan ryhtymään Olvin luottamusmieheksi. Halu vaikuttaa asioihin ja huolehtia että asiat on oikein – KAIKILLA! Tämä tekee vihaiseks ja voimattomaks ja haluttomaks olla joustava. Ylitöitä ja joustamista ja selkänahan luovuttamista, sitä sais olla antamassa ja mitä saa vastaan. S*V*I*D*D*U*

Sellasta.

Olipa kiva ilma pyöräillä. Lauhaa. Pari kymmentä astetta lauhempaa. Olis ollut parhainta, jos ei olis ollut ihan sippi ja ahdistunut ja maha ei olis ollut sata kiloa isompi viikonlopun syöntien jälkeen. Karmiva nälkä ku kotio pääs. Pitänee alkaa varautua jollain välipalajutuilla ettei tule raivokohtaus ja lyhistyminen.

Ka eipä muuta. Olen miettinyt että olis kiva ottaa vaikka koira. Tai kissaa. Ja sitten tajuaa ettei kykenis nyt sellaista hoitamaan ja huolehtimaan. Ehkä hyvä antaa sellaisten hoitaa ne hommat ketkä sen taitaa parhaiten. Tyytyä vain rapsutteleen muiden elikoita. Parturiinkaan ei päässy ennen the keikkaa : ( Mälsistä. Pitänee mennä vanhalla päällä. Saa kelvata. Pändiähän sinne mennään tsekkaan, ei muuta. Ne kerkiä katteleen onko tukka värjätty vai ei. Onko se hamppu vai ei. Ku se on. Perjantaina se sit koittaa. Pitkä odotus palkitaan. Ihana keikka ja ihana Poets. Onneks o ne.