torstai, 8. helmikuu 2007
Olemisen sietämätön keveys
Sitten iski väsymys. Piti lähteä kotiin haukottelemaan. No, tunnit oli täynnä mutta lähdin itselleni siis ajoissa. Ja hyvää teki sekin. Löhötä soffalla ja kattoo vähän rästistä ohjelmia.
Mistähän se tuokin inho tuli? Kumpusi syvältä ja varmasti ihmisetkin sen jo vaistosi. Kyllähän sitä tietty joskus tulee noustua väärällä jalalla aamulla ja ehken tämä vain oli se aamu. Ja ehken tuo kamala ressaaminen onnistumisesta ja paineet alkaa väsymyksenä purkautua. Ehkä. Ehkä ei.
Mietin aina pitkin päivää kaikkea asioita ja sitten hokaan että tää pitäs "ulostaa" blogiin vaan eipä sitä silloin saa aina kirjoitettua kun on töissä tms. Ja sitten illalla, kuten nyt, ei muista mitään. Pää on tyhjä ja olo vaan sellainen että jaksaa tuijottaa eteensä ja ei muuta.
Mun päässä pyöris paljon muutakin mutten sitä pue vielä sanoiksi. Enkä tiä osaankokaan. En ole vielä sitä itsekään sisäistänyt. Tai älynnyt. Jospa joskus sen tännekin puran, ehkä en. Ehkei ole tarve, ehkä on.
To be or not to be. Niin paljon ehkää tulee ja menee näköjään.
Aivot narikkaan ja lomalle lomps ja Ouluun! On sitä ootettukin. Ehkä nekin meitä :)
Kommentit