Mitäs on tapahtunut sitten edellisen? Emmä muista. Jotain. Itkuavollotustavääntöäkääntöä. Vihaa ja rakkautta. Surua ja iloa. Vähemmän iloa. Emmä osaa iloita. Mä vaan suren ja pyörin iloissani siinä surussani, tykkään olla alakuloinen ja surullinen ja syytän siitä kaikkea muuta kuin todellisuutta, että se olenkin mä joka sen aiheuttaa.
Mistä löytäsi sen sisäisen vahvuutensa? Missä se lymyää ja onko minulla sitä. Voiko sen opetella tai etsiä uudestaan käyttöön jos se on joskus ollut. Kysymyksiä ja ajatuksia lentelee ja sinkoilee ja mikään ei asetu paikoilleen. Spinning around ja tekee sekavaks olon. Ulos näkyy vaan vihaa ja äkäisyyttä ja olotiloja. Mussutimussuti, paranisko se syömällä. No ei parane. Pahenee. Joogassa voi hetken olla ajattelematta, jos hyvin sattuu. Sielläkin asiat monesti vainoaa. Joskus menevät poies, joskus ei. Hiotttaakin niin pirusti. Olenko sekoamassa vaiko vain hormoonihirviö. Päätä pakottaa ja silmät on tomaatteina. Päivä edessä ja ei osaa mihinkään ryhtyä. Vois tehdä sitä ja sitäkin, tai tätä ja tätäkin. Mutta taidan valita tän ja tämän, after all.
Ajatuksissa välillä että kaikki romahtaa, KAIKKI. Välillä kaikkeen löytyy vastaus. Jollain tasolla. Ja aikajanalla. Epätoivoa ja luopumisen pelkoa. Paluuta vanhaan, hoilaarilaarilaa. Onko se siinä? Auttaako se? Muutunko, muututaanko? Onko siitä apua? Eikö siitä ole?
Syöksyn syövereihin...jonnekin. En todella tiä minne.

Parasta: vieraita tulossa loppukuusta. Parhaita vieraita. Sitä odotellessa :)