Aika vierii. Ennen olisin sanonut että aika lentää kun on kivaa tms mutta nyt en sano. Ku ei oo kivaa. Ei. Sattuipa siten että tuli divorce, ero, separaatio, eristys, yksinäisyys, suru, muutto, elämänmuutos, sekopäisyys, hulluksitulo, mitä vielä. Siinähän noita jo olisi. I have moved out of our home. Ni. Siinä se tuli.

Sitä, mitä se tuo mukanaan ja mihin se mut vie, ei tiä vielä. En tunne itseäni vielä singleksi ja onnelliseksi siitä, vaan kaikkea muuta. En tiedä tunnenko mitään vai kuljenko sumussa ja koetan selvitä päivistä. Tai tunnen, liiankin kanssa. Ahdistukseen asti. Tunnen näitä asioita, muita ja muidenkin. Suren ja kärsin ja vollaan ja välillä unohdan ja vain elän. Mutta vain välillä. Harvoin.

Piti tämä tänne ulostaa. Muuta en nyt jaksa asiasta enää tänään vatkata. Joskus kumminkin varmaan enemmänkin. Ehkäpä. Terapeuttista se varmaan on. Ja en ole vielä valmis shrinkin juttusille en. Vaikka sitä varmaan tarvin, tai sit en. En tiä. Lääkkeitä en ala syödä en. no thanks.

Et sellasta sit niinko.