Haluaisin eroon tästä stressitilasta. Sydän ei tätä kohta enää kestä eikä pää. Tänään meinasi todella hyperventiloituttaa. Rintaan pistää. En tiä onks se revähtänyt vaiko muuten vain kipeä. Syvään ei kärsi hengittää. Ei meinaa jaksaa. Liikaa tapahtuu ja liiassa pitää olla mukana ja suuna päänä menossa ja laittamassa itteensä likoon. Haluaisin vain ryömiä johonkin koloon ja jäädä sinne vähäksi aikaa makaamaan. MurMur kolossani vain olisin ja rauhoittuisin. Tai odottaisin että se rauha laskeutuisi. Millä tämä paranee? Miksi ihminen ei vain saa olla? Miksi? Miksi sen pitää kestää muita ihmisiä ja niiden ongelmia omissa ongelmissaan? Miks se ei voi kulkea korvatulpat päässä ja keskittyä vain itseensä edes päiväksi? Miksi se ei voi sitä tehdä? Ja keskittyä vaikka työhönsä. Ai mutta kun sitä työtä ei juurikaan ole. Hät hätää päiväksi, ei oikein kunnolla oikeastaan siksikään. Joutais lomalle vaan periaatteessa en lähde. Keksikööt hommia. Ja kai niitä olis jos tormistuisi ja tekis. Josjosjos ja ehkäehkäehkä.

Ei auta itkut nyt markkinoilla. Nukkua vois yrittää.