Aamulla anivarhain "töihin" tekemään luvattuja ylimääräisiä töitä, että pääsee ensi viikonloppuna juhlimaan Hananiaksen syntsäreitä Ouluun. Kun pitäs olla talo valmiina kuun loppuun mennessä viimestään...eli vähiinpä aika käy taas. Viikolla illalla ei jaksa, joogaankin menee aikaa. Ja sit ei "jaksa" enää mennä välttämättä takas toimistolle puuhaamaan. No kumminkin, tein vähän tormakkana touhua. Sit pyöräajelulle Sancholaan syömään lounasta taas valmiista pöydästä (KIITOS). Makiaa oli ja resepti talletettu arkistoihin. Kotiin ja mikä väsy ja alakulo ja mielenpahuuden asiat valtasivatkaan. Kateus, viha, pahuus, alakulo. Kaikki ne ja vähän enemmänkin. Mitään saanut täällä kaaoksessa tehtyä tänään, edes tiskattua. Astiat alkaa vähetä ja haarukat on jo finalisoitunut, vaan aina voi ottaa tiskistä yhden ja tiskata sen tarpeeseen. Emmä jaksa tiskata ko ei huvita. Untauntaunta nuquin. Eipä auttanut. Ruoan sain tehtyä ja uunin koepoltettua (uus kun on niin pitää käryyttää pahoja savuja sieltä ulos). Sit ulos kattoon teatterille Minna-musikaalia. Se oli ihana ja rahansa arvoinen. Joogilandiasta tuttu ihminen oli pääroolissa ja oli aika ihailtavaa katsella häntä suorittamassa rooliaan. Laulua ja näyttelyä. Kyl ne ihmiset on lahjakkaita. Ja hyvä että ovat alansa löytäneet. Ne lahjakkaat.

Aamulla piiitkästä aikaa sunnuntain aamun joogaan. Edellisestä kerrasta onkin jo aika pitkä aika. Aina on tullut oltua krapuloissaan. Nytpä en ole. Hah. Osasinpas olla juopottelematta. Johtunee myös seuran puutteesta, kyllä kait sitä ois voinutkin muuten lähteä, ehkä. Parempi kyllä vain näin. Kotona ja miettiä. Ajatella. Parantaa. Surra. Eikä siirtää surua toisaalle. Elämänmuutoksen sulattelua keskenään.

Jokin muukin on muuttunut. Ystävyydessä. Tai minussa. Kyynisyys on palannut. Pahat muistot lapsuuden/nuoruuden huonoista ystävyyssuhteista. Paskat, kurjat, perseet. Ihmiset ja suhteet. Ei niistä eroonkaan pääse. Muistoista. Ehei, nämä muistaa, vaikkei haluiskaan. Näistä ei pääse irti ja hyviä ei muista. Muistaahan toisaalta vaan ei niitä muistele. Musta tuntuu etten jaksa kohta itsekään itseäni, saatikka ketkään muutkaan.

Pakarisen Hannakin jo lauloi Eurovisioissa. Pitää äänestää - ettei The Ark vaan voittais. Ko ne hävis jo lätkässäkin meille niin joutavat hävitä tässäkin. Muutenkaan en pidä tuosta ketkuilusta. Ja mikä oli se ihme hyökkääminen toisten lehdistötilaisuuteen eilen vai milloin lie ollutkaan! Lapsellinen yritys kalastella julkisuutta ja äänestäjiä. Pyh.