...huomenna pitäs palata töihin. Polvi ei kyllä minusta ole vielä normal tai edes läheskään kunnossa että voisi istua paikoillaan pitkään saatikka juoksennella pitkin kyliä juoksevilla asioilla.

Huomasin senkin, nyt täällä kotona oltuani, että tarviisin ihan oikeesti irtiottoa kaikesta. Ainakin siis tuosta työstä. Se on käynyt aika stressaavaksi. En huomannutkaan sen vaikutusta ennen kuin nyt täällä kotona. Loman tarpeessa siis ja mieluusti olen sitä lomailua tehnyt täällä kotona, siten että on oikeesti voinut levätä omassa sängyssään nukkuen ja vaikka päiväunetkin päivällä nukkuen. On ollut tosi levollista mutta tuntee kuinka ahdistus alkaa kasvamaan kun tietää huomenna olevan työpäivän.

Huomenna siis testaan kykenenkö työhöni. Kuulostipa kummalta. Kai siihen kykenee (henkisesti) mutta en tiä kestääkö polvi ja kestänkö minä napsia koko ajan särkylääkettä sen takia että saisin istua siellä töissä. Ko maha taas ei siitä tykkää. Ei olleskaan.

Katoinpa tänään aikani kuluksi kaverilta lainaamiani elokuvia. Eilen yhden ja tänään toisen. Eilen siis The Devil wears Prada ja tänään The Holiday:n. Mä niin kovasti siitä tykkäsin. Tuosta jälkimmäisestä siis. Oih mikä rakkaustarina. Just mitä tarviskin tällaisina päivinä. Heh. Pikkasen pillitytti. Mutta viihdettä se oli ja sai toivomaan että itsellekin kävis noin. Että löytäis sattumalta jonkun ihmisen :) Ihana haaveilla tuollaisen elokuvan mukana ja elää suuria tunteita ja kaikkee sellasta. Oli se toinenkin leffa hyvä. Yleensähän ne kehutut onkin. B-luokka on sitten erikseen ja niitä ei kehtaa edes vuokrata tai lainatakkaan. Ajan hukkaa, ei ne mtn viihdettä ole.

Unirytmi pitää kääntää taas työtä tekevän rytmiksi joten pitänee alkaa hipsiä kohti petiä. Päätä särkeekin jo siihen malliin että aikakin lienee.