Weekend passed. It was surely fun. And worth it. Worth of that 4½ hour drive to Helsinki and back.

Niin siis. Ajalimma tyttövoimin eteläsuomeen hiRmu helteessä. Mamman mobiililla. Ilmastoituna onneks. Hyvästi mänt matka. Suoraan syömään luksusaterioita Sanchoksen kotilinnaan. Talo täynnä porukkata ja seura oli ekselenttiä. Syömistä ja juomista ja naureskelua ekku iltana ja sit nuqquun väsyä ois.

Aamulla taas valmiille aamiaiselle. Tankkauksen jälkeen Mindelan kans Jumboon ettimään ihan oikeesti tarpeellista juhlavaatetusta. Siitä muodostuikin mission imbossible. Vaan tietäähän tuon ko on jokin missio shopata niin ei niitä sitten löydy. Ei löytynyt ei. Hame vain. No sitten takas ja valmiiksi ja eiko Helsinkiin. To meet Stefan ja Adriankin. Oli kiva se. Nähdä ihmisiä parin vuoden takaa. Joiden kans oliki tosi hauskaa :) Ja oli myös nyt. Meitä oli sellainen reilu kymmenen hengen seurue (tai jotain sinne päin) syömässä ja juomassa. Syömäpaikassa hengattiin syönnin aika ja sit vähän enemmänkin juoden superkalliita viinejä jne ja sit siirryimmä tosi helteisessä Helsingin illassa (taisi olla silloin kymmenen jälkeen vielä se 25 astetta lämmintä tai jotain siihen suuntaan) Bakersiin (Papaskia nähtiin erään terden reunoilla siinä pikasesti, matkalla katos kätevästi). Siellä ilta puheltiin, tanssittiin ja juotiin ja pidettiin hauskaa. Enklantia sönkötettiin ja suomee kans sekaan. Saatiin vielä vieras houkutettua mukaan Sancokselandiaan. Taksilla köröteltiin aamuyön tunteina ja esiteltiin valoista Suomen aamuayötä :) Vieraat ei sitä kato ymmärrä. Että kesällä on oikeesti valosaa.

Aamulla ei aikainen herätys onnannu, vähän meinas olla olotiloja mutta vähän pidennetyt aamu-unet antoi potkua elämisiin. Ja aamupuurojen jälkeen olo oli kuin lähes normaali. Mölkkychampiooneja tehtiin (minä tietenkin jäin ilman mestaruutta, mutta onneksi sentään Sveitsiin meni yksi otteluvoitto) ja nautiskeltiin auringosta joka oli oikeasti polttavan kuuma. Taas kärtsähti nahkat. Hehe.

Vieras piti palauttaa jossain vaiheessa takas normaaleihin kuvioihinsa ja syönnin jälkeen mekin pakkauduttiin autoon ja Tuusulan rantatien kautta matkasimme kotia kohti.

Kannatti siis lähtä. Ja ajaa pitkä matka. Nähdä old friends ja tavata uusiakin. Ja muualla kuin täällä kotona. Poissa kodosta - hyvä juttu. Matkailu avartaa. Enklanti taipuu ja mitään pandea sen kans ei oo. Se vaan aina se pakokauhu meinaa iskee ko sitä ei tuu puhuttua. Mutta no hätä siis. Mukavaa siis oli. Rahaa palo ja silleen vaan once in a lifetime kokemus. Sanoisin.

Tänään paluu arkeen otti voimille. Kova väsy ja pitkästä aikaa sellainen maanantaiolo että. Kaikkea häseltämistä jne. Huh. Kiire jatkuu ja jatkuu varmaan yhtä pahana leikkaukseen asti. Eli vielä viikko pitäs jaksaa!

Nyt unille. Ko on se kova väsy. Ja saatana se tuo kello on jo kohta ykstoista. GRRR.

PARASTA PÄIVÄSSÄ! SIRU TULEE SUOMEEN tänäkin kesänä! Ja mun loma on just silloin! Voitteko kuulkaa kuvitella!!!