Tuli tunne että nyt on aika kirjata ylös tuntoja ja elämänohjeita ja ajatella asioita. No etsin vanhan päiväkirjani jota semiaktiivisesti täyttelin NY-aikoina ja sen jälkeenkin. Voi hirvityksen kauhistus mitä muistoja sieltä paljastuikaan. Ei se ihme että o pää sekasin. Ei oo nuo meikäläisen ihmissuhteet oikein ottaneet onnistuakseen, ei nyt eikä aiemmin. Sama kaava toistunut jo vuosikaudet.

Olipahan silmiä aukaiseva kokemus lukea tarinoita yli kymmenen vuoden takaa. Lähes veret pysähdyttävää. Miten nuo kaikki (lähes) on voinut unohtua. Luomuviljelijät ja kaiken maaliman muutki maatilalliset. Amerikkalaiset sekopäät jne. Kaipa ne on jollain tasolla halunnut unohtaa ja jotainhan niistäkin on kaiketi oppinut. Toivoisin ainakin.

Aika mustia mietteitä oli siellä kirjasessa. Pitänee pitkän tauon päästä alkaa sinne kirjoittamaan ja koettaa kääntää kirjoitusasua hieman positiivisempaan suuntaan.