Onnea ja iloa. Ja rakkautta. Ihanaa. Ja sit ei sitä. Eikä tätä. Miten sen nyt sanoo ja miten sen nyt ottaa. Oman pään sisällä on hundkarusellen. Ulkoisesti on kauhian kivaa, mut sit jokin pieni osa minusta voi jotenkin yrittää koko ajan pilata kaikkea. Se samainen päänsisäiskappale, joka on tehnyt ilkeyttään minulle aina. Koko hela elämän. Pitää kaivaa pikkuasioista isoja katastrofeja. Pitää tonkia. Pitää jatkaa pyörittelyitä, että pyöris ja pyöris ja lopulta menis hermo ja lakkais kiinostamasta. Eilenki mietin etten jaksa tätä draamaa. Yksin olis NIIN helppoo. Meet ja tuut kuten lystäät. Teet kuten haluut jos teet ja jos et tee, ni sit et. Mutta entäs sit. Onko sekään kiva sit ko oot yksin. All by yourself. Onhan se kivaaki. Sinkutella. Mutta tiedän sen verran omaa itseäin etten viihdy loppuelämääni yksin. No way in hell. Emmä sellasesta välitä. Mä taharon olla kanssa ihmisten. Se vaan ny pitää sisästää siellä omassa pikkusessa pääkopassa että miten ne asiat sitten asetellaan siellä taas että se tyydyttää kaikkia osapuolia.
En osaa sanoo että mistä mikäkin johtuu. Jos osaisin, ni en tätä kävis läpi aina uudestaan ja uudestaan. Fiksaisin itteni eheäksi. Lakkaisin murehtimasta. Mutta tällanen semirikkinäin ku on, ni on elettävä sen mukaan. Eteenpäin mennään yhä day by day -mentaliteetilla. Nautitaan hetkestä ja välillä huolehditaan liikaki kaikesta. Välillä ollaan atleettisia ja välillä ei. Välillä tykätään että rakastetaan, välillä sekin pitää yrittää sabotoida jostain vitun ihmeellisestä syystä. Enkö sitä ansaitse vai jotain. Siksikö sitä noin teköö. Ei voi saatana tietää.
Koulusurmaajia ja kaikkee täälläki Suomessa sitte. Mä oon vaan jotenkin niin turta tuollaselle. Tietty se ei oo sattunu itelle, jotta en tiä sanoo what it feels like, mutta siis. Onhan tuo nähty ja oli vaan ajan kysymys millon se tänne tuloo kaikkine ihanuuksineen. Nyt se tuli ja sen kans on elettävä. Uutisointi mua ahistaa. Joka tuutista vaan marttyyrille "kunniaa".
Huomenna kattoon kaiketi isää ja ukkia ja muutakin perhettä ko ois se isäinpäivä tai jotain sellasta. Ajaa nyt sit räntäsateessa viimesillä rahoilla sinne. Tänne ku ei kenkään saavu ikinä ees sit vastavierailuille. Ahistava perhe.
Enough synkistelyä. Toivon että tämä vaihe hormoonihirviömäisestä elämästäni on taas pian ohi. Sukkaa kyNpillä.