lauantai, 10. marraskuu 2007
Ihmeellistä elämätä
En osaa sanoo että mistä mikäkin johtuu. Jos osaisin, ni en tätä kävis läpi aina uudestaan ja uudestaan. Fiksaisin itteni eheäksi. Lakkaisin murehtimasta. Mutta tällanen semirikkinäin ku on, ni on elettävä sen mukaan. Eteenpäin mennään yhä day by day -mentaliteetilla. Nautitaan hetkestä ja välillä huolehditaan liikaki kaikesta. Välillä ollaan atleettisia ja välillä ei. Välillä tykätään että rakastetaan, välillä sekin pitää yrittää sabotoida jostain vitun ihmeellisestä syystä. Enkö sitä ansaitse vai jotain. Siksikö sitä noin teköö. Ei voi saatana tietää.
Koulusurmaajia ja kaikkee täälläki Suomessa sitte. Mä oon vaan jotenkin niin turta tuollaselle. Tietty se ei oo sattunu itelle, jotta en tiä sanoo what it feels like, mutta siis. Onhan tuo nähty ja oli vaan ajan kysymys millon se tänne tuloo kaikkine ihanuuksineen. Nyt se tuli ja sen kans on elettävä. Uutisointi mua ahistaa. Joka tuutista vaan marttyyrille "kunniaa".
Huomenna kattoon kaiketi isää ja ukkia ja muutakin perhettä ko ois se isäinpäivä tai jotain sellasta. Ajaa nyt sit räntäsateessa viimesillä rahoilla sinne. Tänne ku ei kenkään saavu ikinä ees sit vastavierailuille. Ahistava perhe.
Enough synkistelyä. Toivon että tämä vaihe hormoonihirviömäisestä elämästäni on taas pian ohi. Sukkaa kyNpillä.
Kommentit