No se perinteinen. Ahdistushan se on jos tänne tulee puhumaan.
Musta tuntuu että mä teen väärin kun elän näin kun elän ja sit jos elän toisin, kuten ehkä PITÄISI elää, se on sitten väärin muita kohtaan. Miks ei voi vain elää? Miksi tämä elämä on jatkuvaa yhteensovittamista satojen elämien kanssa. Juu juu, kukaan ei yksin pärjää ja jaadajaadajaa, mutta silti. Miks on näin. Miks on verkostoinut itsensä täten ja sitten kärsii siitä? Miksi? Pitääkö tässä ottaa ja muuttaa omiensa keskuuteen? Että on se verkosto johon on tottunut ja jotka on tottuneet sinuun. Ja miks tää mun verkosto on tällainen kuin on? Olenko sosiaalisesti incapable pitämään yllä mitään ja olenko hermit joka vain tykkää hiimailla omassa kolossaan itsensä kanssa...ja jonka pitäs ollakin siten niin ei vaan sotkis kuvioita. Pitäskö sulkee kanavat ja keskittyä olennaiseen ja olla vaan kuten ennen on oltu. Mut kun mä en oo sellanen. Miks se muutos ihmisessä (eli minussa) on niin juuttaan vaikiata. Miks mä en haluu muuttua ja miks mua ei saa neuvoo parempaan eli muutokseen? Miks? Mitä mä oon saanut kärsiä joskus että tulee se vastareaktio että "älä sä mulle ala"! En voi muistaa ja jos muistaisin voisin senkin jossain välissä koettaa käsitellä ni ois parempi olla senkin kans taas.
End of story.