Niin se piti vielä sanoo että tää ajankäytöllinen ongelma mua vähän ahistaa. Tai se mitään ahista, aiheuttaa vaan vähän tuskaa ja mietintää. Turhaa sellaista. Aina lähes on kiire jonnekin. Koko kesä mennyt niin. Kiire töihin, kiire taas sieltä kotiin, kiire kentälle ja sit sieltä jo pois taas takas nukkuun. Näin tää on luotu nyt itselle ja näin tää menee aina siihen asti kunnes iltapimeys koittaa ja kausi alkaa lähetä loppuaan. Pelikausi that is. Arkielämä on jäänyt vähän toiselle sijalle tänä kesänä mutta why not. Eipähän ole samanmoinen kesä kuin oli edellinen...tai varsinkaan sitä edellinen. Lattioita ehtii kuunata pakkasilla ja vessanpönttöjä tiskata sateessa ja pimeällä. Kaveritrakkaat toivottavasti on kans viellä around kun mä joskus tästä "kirouksestani" vapaudun, eli later on this late summer. Ja toivottavasti itsekin olen vielä around itselleni :)