Kaveri kirjoitti toisaalla kirjoitelmissaan että ystävät vai kaverit..tai jotain sen suuntaista. Aloinpa vaan miettimään ketkä on mun mitäkin kategoriaa. Ja mitä minä olen muille. Olenko vain ystävä/kaveri silloin, kun se on tarpeellista vai olenko sitä silleen oikeesti. Ja mikä sen määrittää sen mikä on ystävä/kaveri/tuttu/joku ihminen. Tai miten sen itse määrittää.
Montaa niitä ei oo kumpaakaan enkä ikinä oo montaa niitä tarvinnutkaan/saanut haalittuakaan. Näin on menty ja näillä mennään. En kykene parempaan/huonompaan ja eväät on nää. En ole yltiösosiaalinen että hankkisin ystäviä/kavereita, joka käden käänteessä. Se ei vain ole minua. Se itse asiassa on hiton hankalaa minulle mutta jotenkin se vain on mennyt näin koko elämän. En tarvitsee mitään entouragea ympärilleni tunteakseni itseäni joksikin, muutama merkityksellinen riittää. Ne jotka on niitä oikeesti, eikä vaan siksi tai täksi, siten kun se niille sopii. Tää lienee mun ongelma-area in life. Meinasin jatkaa että mutta, mutta enpä jatkakaan. Mitään muttia. Näin se on ja näin se menee. Ainaista selittelyä on tää elämä, niin sitä en nyt tee. En jaksa koko ajan tuntea syyllisyyttä siitä että olen minä ja teen kuten minä teen. Olen itsekäs mutta jossain tunne on sellainen että kaiketi ihminen saa JOSKUS ollakin sellainen. En tiä. Nyt saatana tekemään jotain tuotoksellista koska kello tikittää ja ei anna armoa.