Voi voi kun mä odotan sitä päivää että mä oon sinut oman itseni kans. Ja alan tykätä tästä itsestäni. Oikeasti. Ehkä se päivä vaan ei koskaan tulekaan. Ehkä olen sekaisin lopun elämääni ja miserable ja sitä rataa.
Mä en nyt jaksais tätä enkä mitään muutakaan. Haluan vaan olla ja vaikka peiton alla, few days please.
Ja sitä päivää kun elämä olis helppoa. Ei säätöä, ei ahistusta ja ei vääntöä. Eloa vaan. Turha luulo että se koittaa vaan saapahan sitä haaveilla.