Aika surullinen päivä ihmiskunnalle taas eilinen (surullista nähdä ne kaikki liput puolisalossa myös - viime vuonna kun se tapahtui, toivoin ettei tapahtuisi uudestaan enään ikinä, vaan kuinkas kävikään). Ei vain käsitä mikä menee ihmismielessä pieleen että noin pitää tehdä/käyttäytyä. Ei käsitä. Entäs taakka vanhemmilla. Ei kun yksi asia taas mietittävänä vanhemmuudesta. Kuin siinä ikinä voi onnistua. Saada lapsestaan sellainen kansalainen joka pärjää ja voi hyvin.

Kaunis päivä muuten eilen. Ulkoisesti. Ja lämpöisesti. Loistava pelisää. Illat käy vähiin muutenkin kun valo vähenee joka päivä ja kentät on menossa kiinni. Ihan kamalaa. Tosiaankin. On keksittävä jotain muuta aktiviteettia sen tilalle. Melkonen tyhjiö on jäämässä kun jää noinkin iso ajankulumaosa poies. Ehkä jopa joogaan ehtii sitten. Ehkä jopa Puijollekin joskus. Ehkä jopa laittelemaan asunnon kuntoonkin muuton jäljiltä. Ehkä jopa. Ja jotain sellasta mitä ei nyt ole huvittanut tässä viime kuukausien aikana tehdä muutenkaan. Kuten tietokoneen järjestelyä turhasta moskasta ja sen sellasta. Pientä fiilaamista. Eipä täs muuta. Lahjoja pitäs hankkia viikonlopulle. Prinsessamaisia ostoksia siis tehtävänä. Se piristää mieltä.