Ni. Enpä olekaan muistanyt kehuskella että onhan mulla uusia varusteitakin. Kovin kauniita. Joskin kengät on sellanen pakkovalinta kun ei muita enään tähän aikaan kautta ollut saatavilla. Näyttivät minusta ihan sellasilta vanhojen naisihmisten kengiltä, mummokengiltä. Tai sellasilta amerikkalaisten elokuvien sairaalatätien kengiltä. No kumminkin, kunhan ne nyt muovautuu mun jalan muotoon, tulevat olemaan hyvät. Vielä pitää vetää teippiä kantapäähän ja ties mihin kun hiertävät mutta kumminkin. Loistoyksilöt, ainakin vielä.

1894537.jpg
Se on hianon värinen =) Vähän se vaan meinaa likaantua, mutta silti - se on khuul.

1894539.jpg

Hospitaalikenkäset.

Tämmöstä tänään. Nenä aivan tukossa, henki kulkee vaan suun kautta. Plaah.
Eilen huolenaiheena ollut lapsonen on kuulema elävien kirjoissa, joten voi huokaista. Joskin oli heikkona tosiaan ollut ja ei kyllä unohdu varmaan häneltä itseltään eikä meiltä muiltakaan moinen tapahtuma. Kutsu tuli perhesyntsäjuhlaan parin viikon päähän, eli lahjapaketteja tsiigaileen. Ja kledjuja. Joskin kutsussa onneks oli että farkut ja teepaita käy. Ei tarvi pönöttää epämukavassa jakkupuvussa. Thänk gaad.
Siinä kai ne tärkeimmät. Gotta go. Lepoa ja levitointia.

PS: Niin ja golf-uran ensimmäinen birdie jäi kahden, tai no ehkä viiden sentin päähän, tuossa männä iltana. Birdie on siis yksi alle parin eli par on väylän ihannetulos. Vielä ei ollut aika valmista sille siis mutta ehkä jo pian :)