Viikonloppuna oli muuten kiva tapaaminen entisten luokkakamujen kera. Samalla siinä juhlisteltiin naimisiin karanneita (heidän omien sanojensa mukaan tekivät noin). Olipa rento ja leppoisa iltama maaseudun rauhassa, pienen lammen rannalla. Saunomista ja syömistä ja vähän juomistakin. Ja paljon höpöttämistä. Taisinkin miettiä jossain vaiheessa iltaa, ettei miehet vaan tajua tätä naisten tarvetta höpötellä aika ajoin saman sukupuolen edustajien kera. Ilta oli siis onnistunut ja tarpeellinenkin irtiotto.

Matka jatkui syvemmälle Savoon juhlimaan jälleen syntymäpäiviä. Vähäisten yöunien jälkeen tuntui elämä aika kuolleelta sunnuntaina kun pienet ihmiset tulivat herättelemään ja lahjaansa penäämään. Olen kait jo vanha, ja olenkin, mutten taida jaksaa enään tuollasta. Vähiä unia ja sitten lasten hälinää päivä siihen päälle. Tai ehkä tuo paketti just yhdessä oli vaan liikaa väsyttämään :) Ja ehken se ettei edelliselläkään viikolla tullut nukuttua öitään kunnolla.

Ihminen kun ei tajua olevansa univelkainen. Koko maailma synkkenee kun on väsynyt. Ja kun on pysyväväsy, ei tajua mikä johtuu mistäkin.

Ystävän kanssa kaffettelua eilen illalla. Olipa tosiaankin kiva nähdä after a long long while. Tuntui vain ettei saa siitä tapaamisesta kaikkea irti, halusi että hetki kestää ja on vaan. Jotenkin kai on vaan niin ikävä ja ulostunut toisten elämistä, että toivoo niistäkin pieniltä tapaamishetkiltä paljon. Enemmän kuin pitäisikään.

Emmä nyt muuta tiä tähän hätään kertoa. Muuta kun että aamulla heräsin pitkästä aikaa ekaa kertaa kun kello soi. Enkä aamuyöstä johonkin. Vaan nukuin sikosesti siihen kun herätys piipitteli vähän yli kuus.