Sormeen tuli eilen. Kun leikkelin omalla uhkarohkealla tyylilläni omenahilloon omenioita. Pätö viilto (tai no kauhukuvat ei vaan haihdu verkkokalvoilta) ja pakottaa. Ja sykkii ja sytkyttää. Ei se hoitoa siis vaadi, ikävä juttu vain.

Olen tässä viime päivinä miettinyt (eräistä lähteistä innostuneena) että olenko itse niin haavainen (inside) että tarviisin jotain laastarointia. Jutustelua viisaan tätin/setän kans, vai riittääkö tästä aiheesta jutustelu tänne/ystävälle/kaverille/tutulle. Pahin vaiva lienee se että tuntee itsensä tyhmäksi ja ei halua edes puhua vaivoistaan ja ongelmistaan. Häpeää niitä ja pitää omana tietonaan. Epäluottamus ihmisiin ja tarve hallita toista ja toisten tekemisiä. Se kaiketi lähtee siis omasta epäluottamuksesta itseensä, ei niin mistään muusta. Mutta se että päänsä sisällä aikoo tehdä ja sanoa näin ja sitten kun menee esim. kotiin, sanoo ja tekeekin täysin toisin. Yllättää itsensäkin ja miettii että miksi taas tälle tielle lähdin osaamatta palata enään sieltä kiviseltä tieltä pois. Jää vain koluamaan polvet verille ja mielen mustaksi. Ja taas on yksi kolhu pienessä mielessä joka on muistuksena omista virheistään. Joita häpeää ja inhoaa. Miksi teen näin. Miksi yhä ja uudestaan. Haluanko että minua aletaan kohdella huonosti, etten mielestäni ansaitse mitään hyvää. Että kaivelen verta nenästäni niin sanotusti. Ka tässäpä illaksi ja yön pimeiksi tunneiksi taas mietintää.

Yöunet on huonontuneet huomattavasti. Heräilen jatkuvasti ja vähäisinkin ääniin ja täysin valvetilassa. Kamala väsy on päällänsä päivin muttei sitten öisin kun olis mahdollisuutta sitä lepoa suorittaa. Mikä helvete tässä nyt on ja mättää. Yhäkö entinen elämä on kaivamatta ja huonosti mennyt työsuhde vaivaa. Ne vaivat ja huoletko raahaan kaikkeen uuteen mitä olen koettanut elämääni haalia. Menetän kohta kaiken haikailemalla parempaa ja hätäilemällä ja hätiköimällä huomisesta. Mulle kaikki heti tänne nyt on mielessä vähän päästä. Miksi. En tiedä.

More, just to be sure
I got what I wanted, so naturally I want more
What I paid for, entertain me now
All I want is more, cos I like it
Too good to let it go, keep it coming
Cos I want more, cos I'm not sure
What I really wanted, so all I want is more.
(Potf: More)

Näinkö se menee. Enkö ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Omaan elämääni, omiin suorituksiini, saavutuksiini. Mihinkään. Ja ennen kaikkea rakkaimpiini. Vaadinko heiltä niin paljon ettei se koskaan ole mahdollista niitä suorittaa/toteutua. Olen ankara itselleni ja samalla vaadin sitä myös muilta. Haluamatta. En halua moista. Haluan siitä pois. Haluaisin myös antaa itselleni vähän löysiä vaan en taida osata. Koska se on saanut minut tähän missä nyt olen. Mutta toisaalta, onko tämä nyt sitten hyvä.

Ilta kun pimenee niin ajatuskin syvenee. Ja aika kun lisääntyy. Löytääpä joskus se punainen lanka. Oma sellainen.