And meni niin että hän käveli eilen SikaAntin kauppaan ja osti itselleen Canonin. Siis Känönin :) OMG. Se on aivan ihana. Sillä sää aivain ihanioita kuvioita. Voi juutas. Mikä ero entiseen. Joka oli siis vanha digipokkari. Kökkö vaan voittaja silloin aikoinaan. Mutta siis, taloudellisuussyitä punniten, erittäin tyhmä veto. Köyhyysrajoilla kun elellään. Mutta muuten, mieli oli aika iloinen eilen.
Oli sitä ilon aihetta jostain muustakin syystä. Ihan outoa. Itsekin huomasin pitkästä aikaa että wau!, onpa ihana päivä. Tai kiva ja hauska ja jaksan hymyillä. Töissä on tosin tylsää (työt, ei muuten) mutta se että aamulla heti "keskustelin" vanhan ameriikka-aikoijen ystävän kanssa. Sellaisen jota en ole nähnyt sitten kun sieltä läksin pois. Eli noin kolmeentoista vuoteen. Oli tosiaankin jotenkin lämmin kokemus. Ehkä puhelemme jopa puhelimessa viikonloppuna :) Sitten pääsi vielä ulos lounaalla kera Mindelan. Ihan loistavaa. Hyvä seura ja hyvä ruoka - mikäs sen parempaa. Sitten vielä illalla kameran ostoon ja lisää laatuaikaa with Mindela. Shoppausta ja sovittelua. Viime minuuteille asti, siten että meidät lähes ajettiin kaupasta ulos. Mission accomplished eli halutut tuotteet löytyivät. Nais day.


Vähän vain tuli huomioitua taas ihmisten käytöstä. Että hyvänen aika toiset jaksaa valittaa. Tai marttyroida, miten se nyt sanotaan. Huomion kalastelua sillä taivastelulla ja voivottelulla. Että miten kamalaa minulla tänään olikaan, voivotelkaa kanssani. Tai ehken ei tuota vaan ei edes tajua käytöstään. Miksi tuhlata aikaa voivotteluun ja tuon tuollaiseen asioissa joille ei vain voi mitään. Turhaa energiaa menee siihen voivotteluun kun pitäisi vain hyväksyä faktat ja siirtää se energia siihen että pääsee aamusta iltaan. Ei olis sitten niin loppu kun on ollut ahistuksissa/vihoissa/ties missä koko päivän sellasten asioiden kera joihin ei voi edes vaikuttaa. Asioiden jotka vaan pitää hyväksyä ja elää niiden kans. Ottaa niistäkin esille ne positiivisuudet. Eipä parane tosin moittia muita ja tuomita - en osaa tuota varmaan itsekään. Itsestä se ei vain paista vaan muista. Itseään kun ei näe valittamassa ja motkottamassa :) Ja kukaan ei mulle koskaan moisesta sano jos sitä kert teen. Kukaan ei tietty uskalla :D No juu, mutta siis. Karsi turhuus ja keskity olennaiseen. Love life ja älä koko ajan sitä koeta muuttaa. Eri toten sellasia jotka ei muutu just nyt ja siinä hetkessä. Esim ihrat. Ne on ja pysyy jos vaan makoilee soffalla ja mättää makeeta. Ne näkyy peilistä kun sovittaa pillifarkkuja ja sieltä ne sulle irvii että lällällää...mitäs söit. Älä siitä mässytä, vaan tee jotain jos et ole tyytyväinen. Mikä siinä syömisensäätelyssä on muka niin vaikeeta kun kerta tupakanpoltonkin on pystynyt lopettamaan. Mä en tuota ymmärrä  vaikka kuin mietin.

Saatiinhan se tilitysosio tähänkin kivasti alkaneeseen kirjoitukseen =) Mutta ei huolta. Ei masennusta. Huomioita elämästä vain. Life is life, nanaananaa. Seice the day ja kaikkea muita viisauksia.

Tänään muuten pitäsi tulla uusi sähköllä nosteltava työpöytä. Ou! kun kiva. Kait.