Vähän kuulumisia. Viikonloppuna pelailtiin...pelattiin mitä pelattiin. Paskat pelit, paska fiilis. Alkaa jo loppua jaksaminen sitä huonoa pelaamista kohtaan tai siis ei jaksa enään yrittää jos alkaa alamäki. Alkaa vaan ahistus ja suunnaton vitutus. No, ei oo palio enään kautta jäljellä. Talvi tuloo, tai ainakin kentät sulkeutuu.

Sit Iippolaan ihastelemaan pieniä elämiä. Voi. Ihan pienin ku ei ollut kuin vain sen parin viikon ikäinen. Olikin se pieni :) Mutta suloinen ja äitinsä suuren rakkauden kohde. Musta on vaan yhä aika ihmeellistä miten se omasta itsestä (ja vähän toisestakin) lähtenyt ihmisalku muuttaa elämää ja elämänkatsomusta niin paljon. Pelottavan paljon. Siis omaa itseäni miettien. Vielä on ajatustyötä tehtävänä tuossa, että haluunko muutta nykyistä elämääni ikinä noin paljon jonkun vuoksi. Ainoa varmaan minkä vuoksi sitä tosiaan voisi muuttaa on se oma lapsi, muttei vielä. En ehkä ole siihen valmis. Ja olenko koskaan, who knows.

Muita pieniä elämiä sitten kummitytön syntsillä. Se täytti jo 6! Kamoon. IsoIso tyttö se jo on. Pikkuaikuinen. Tai no alku ainakin. Hulinaa ja vilinää kun niitä neljä serkusta oli mesuamassa ja syliin kiipeilemässä. Vähemmän kyllä tuota syliin kiipeilyä mutta osansa sain minäkin. Sit muuttamaan Hananiasta perheineen ihan siihen Iisalmen ytimeen. Outoa. Se että ne tuli siihen ja noin lähelle. Me ei olla asuttu samassa kaupungissa näin "aikuisina" tai ees näin lähekkäin. Siten että vois ottaa ja mennä toiselle kylään ja sit mennä kohta kotiinsa. Ettei aina tarviis järkätä yökyläilyä ja kassien raahaamista ja kaikkee. Nyt on jo aika lähellä sekin. Hieno asia. Ja mulle supertärkeä. Ja ennenkaikkea siks kun ne itse siitä tykkää. Ja kokevat sen hyväksi.

Sit maanantaina meil oli se VuosiPäivä. Ihanin päivä vuoteen vois sanoo. Kiire hävis. Ilta oli uskomattoman pitkä vaikka normi-ilta after work olikin. Paras seuralainen ja hyvä ruoka ja hyvää juomaa :) Voiko muuta toivoa. Lahjoja ja läheisyyttä ja paljon puhetta ja lisää läheisyyttä.

Eipä kait siinä - pitäs olla aika onnellinen ihminen. Parisuhde kulkee, perhe on terve ja asuu noinkin lähellä ja itse on päällisin puolin terve ja työkykyinen. Insidesta en tiä. Jostain nimittäin johtuu ettei oikein saa nukuttua (taas) ja meinaa sellasta keskittymisongelmaa vähän ilmetä. Tai kaikki johtuu varmaan kaikesta mutta mistä se siis tulee. Sitä en tiä. Mutta siis, tämä puhe lähti siitä että piti olla onnellinen eikä valittaa, niin en lähde sille tielle siis nyt tällä kertaa.

Ni ja sit sen Päivän kunniaksi me mennään jossain vaiheessa (kohta) käymään tuolla yhessä mestassa joka merkitsee meidät :) Jollain tapaa toistemme pareiksi/vastakappaleiksi siis. Eikä se oo mikään kultaseppä se.

End of story.