Kumman sanan kirjoitin :) No olkoot!

Tulinpahan vaan näyttäytymään että olen alive. Välillä tosin taisi tuntua etten ole. Kaikki, I mean KAIKKI, tuntui kaatuvan niskaan kuin betonivuori. Ihan päin peetä koko touhu. Olikin. Vaan sitten jostain (joogasta ja keskusteluista ja itseasiassa vain siis faktojen sanomisesta ääneen) sitten taas löysi sen kipinän ettei luhistunut täysin vuoren alle. Maailma näytti aika synkeältä mestalta hetken aikaa. Usko katosi ihmisiin, perheeseen, parisuhteeseen, ystäviin...kaikkeen. Olin vain taas yksi ongelmavyyhti mustine ajatuksineni. Huomasin tästä ainakin sen että kietoudun ongelmiini niin syvällisesti etten näe mitään positiivista tai valoa tai mukavaa. Näen vain sen ongelman enkä ratkaisuja enkä haluakaan kenties ratkaisuja asioihin. Outo, synkeä, ongelmainen ihmismieli.

Kurssiteltu taas joogan tiimoilta siis itsejään. Siis niinku after kaksi vuotta. Taukoa siis moisista hommeleista. Oli outoa olla siellä vaan olo jälkeenpäin loistavan energinen ja aikaansaava. Mutta sekin on katoavaista kun tämä kaamos valonvähyyksineen ei laske kynsistään. Toivon että saisin jostain voimaa jaksaa tän kamalan kauden loppuun. Ei tähän auta että päivä on pidentynyt sekunnin tai pari, tai jopa minuutin. Kun ei sitä näe kun istut vaan duunissa kaiket päivät. Joko pitää keksiä jotain shokeeraavan piristävää elämään tai mennä solariumiin tai jonnekin helkkarin kirkasvalokauppaan. Jotain noista. Elämä vain on aika täys tekemisestä these days. Joogaa yhtenä jos toisena iltana ja ennen tai jälkeen ei joko ehdi tai ei viitsi/jaksa tehdä ja suorittaa kovin kummoisia.

Mutta nyt siis haaveilen kaukomatkoista. Tuskin sekään haaveilu kovin kummoisia tuotoksia tuottaa, mutta haaveilen anyway. Ehkä lähden tuossa keväämmällä jonnekin paikkaan X ja vähän planeeraan sitä reissua. Nyt tuli vaan sattumien summana tsäänssi lähteä reissuamaan parin viikon päästä aina niin rakkaaseen NYC:n. Tai tsäänssi ja tsäänssi, rahaahaan ei tietenkään ole mihinkään kivan tekemiseen miljoonan opintolaina ja autolainan maksun jälkeen. Sitä ei ikinä ole mihinkään kivaan jos ei "varkain" sitä äkkiä tuhlaile johonkin ennen kuin jokin kamala laskupino sen vie. Sen tilin siis. Tai no se laskupino on siinä pöydällä anyway. Kaikesta suoriuduttuaan sitten menee niin että katellaan mitä syödään koko kuukausi kun tilipäivän jälkeen on tilillä sen verran että sillä ehkä kaksi ihmistä syö viikon tai kaks. Tai ehkä puoltoista kun toinen vielä niistä lounastaa. 

Enough of that. Se siitä updatesta. Semmossii mää oon miettinyt viime aikoina. Apatia valtaa usein ja alakulo kans. Itse jopa sen olen tiedostanut. Mörköviittaakin on tullut kaiveltua esille kerran jos toisenkin. Mutta aina on uusi päivä huomenna.

Sitä odotellessa.