Joka paikasta. Koskee mahaan=endometrioosi. Koskee pallean seudun ihoon=tattoo. Sit on tämä suunnaton tuska tämän mahan kans muuten. Se turpoo lähes samanmoiseks kuin laparoskopiassa tutkimuskaasulla ja sillon se oli hillitön rantapallo. Epämuodostunut sellanen mutta kumminkin. Sairassairassairassairas. Jos vaan pystys oleen vaikka yhden päivän miettimättä että koskee johonkin tai että maha ei turpoa tai ala kaasuuntumaan jokaisen suupalan jälkeen, ehkä sit saattais löytää parannuksen tien. Jos vaan pystys...

Onneks huomenna on ystävänpäivä. Saa rakastaa rakastaan ihan normisti plus vielä ystävänpäivän edestä. Eli hulluna! Ja kaikkia kaukaisia ystäviään. Siks kaukasia ko ne kaikki on kaukaantunut. Fyysisesti ja henkisesti. Ei vaan kykene tässä tilassa jatkuvaan kiihkeeseen yhteydenpitoon ja ei oo aikaa sellaseen tiiviiseen yhteydenpitoon kun joskus oli kun oli joko onneton tai sitten yksinäinen. Kummaa mutta niin arkipäivää.Toiset loittonee ja toiset vetäytyy, toisia koettaa kalastaa jollain ilveellä takas ja toisia koetti vaan jotenkin ei vaan pääse enään yhteiselle aaltopituudelle tai jotain. Outoa värinääkin on. Mutta ruotimiset sikseen. Suurempiakin huolia on nyt kun pitäs olla sata asiaa tehtynä töissä vaan kun eivät riipu minusta vaan muista joita saa muistuttaa ja muistuttaa ja muistuttaa ja silti jäävät tekemättä. Huoh. Aikaihmiset.